Eläinkauppojen hyllyt notkuvat erilaisia älypelejä ja puuhaleluja. Moni koiranomistaja on hankkinutkin joitain tällaisia tuotteita, mutta virikelelujen monipuolisuus saattaa silti yllättää. Mitä ideaa näissä härveleissä sitten on? Miksi ruualla pitäisi leikkiä?
Virikkeistäminen on saanut alkunsa eläintarhaeläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Rajatussa ympäristössä eläminen on usein aiheuttanut käytösongelmia, joita on pyritty vähentämään ja niiden syntyä ennaltaehkäisemään tarjoamalla eläimille mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käytösmallejaan. Luonnossa monet eläimet etsivät suuren osan valveillaoloajastaan ruokaa, tai syövät sitä. Virikkeistämisellä pyritään jäljittelemään näitä tilanteita.
Ruuan hankinta luonnossa
Suden metsästyskaava on pitkä. Siihen on mitattu kuuluvaksi yli 10 osaa aina jälkien etsimisestä ja jäljestämisestä takaa-ajoon, tappopurentaan ja saaliin vartiointiin tai piilottamiseen. Useimmilla koiraroduilla on vielä olemassa hyvin suuri osa tästä metsästyskaavasta. Kuitenkin kotikoiran ruuanhankinta kilpistyy usein vain yhteen tehtävään, jonka omistaja vaatii suoritettavaksi ennen luvan saamista kupille menemiseksi.
Villit koirat saalistavat jonkin verran pienjyrsijöitä ja muita eläimiä henkensä pitimiksi, mutta suurimman osan ruuastaan ne löytävät tonkimalla jätteitä. Ne liikkuvat tuntikausia päivittäin haistellen ympäristöään ja ratkaisevat monenlaisia pieniä pulmia saadakseen löytämänsä ruuan lopulta suuhunsa. Monet kotikoirat tekevät vastaavaa omistajansa inhoksi: syövät kaikenlaista maasta löytämäänsä ja tutkivat kotona yksinollessaan omistajan takintaskut, tonkivat roskikset jne.
Tee töitä ruokasi eteen
Monet kotikoirat kärsivät liian vähäisestä tekemisestä. Koiran päivittäinen aktiviteetti koostuu lähinnä hihnassa ulkoilemisesta, eikä se pääse esimerkiksi ns. käyttämään päätään juuri laisinkaan. Kuitenkin aivojumppa eli erilaisten tehtävien ratkaiseminen, uusien asioiden opettelu ja muu vastaava älyllinen toiminta on sitä, mikä koiraa väsyttää. Liikunnalla ei tervettä koiraa saa väsytettyä!
Moni koira nirsoilee eikä innostu tarjotusta ruuasta etenkään, jos elää perheen ainoana koirana. Toisten koirien läsnäolo saattaa tuoda pienen kilpailuasetelman syömiseen, jolloin nirsonkin koiran ruokahalu paranee. Toisaalta minkään koiran ei pitäisi joutua stressaamaan ruokailutilanteessa: kaikilla yksilöillä tulee olla ruokarauha. Omistajan tehtävä on tarvittaessa puuttua tilanteeseen tai jopa eristää koirat syömään eri tiloihin, mikäli tuntuu, ettei joku yksilö saa syödä rauhassa.
Ruuan tai ruokailun virikkeistäminen auttaa moneen näistä ongelmista. Virikkeistäminen tarjoaa koiralle aivojumppaa ilman, että omistajan tarvitsee välttämättä käyttää ylimääräistä aikaa aktiviteettien tarjoamiseen. Työtä tekemällä ansaittu ruoka on myös monen koiran mielestä paljon maistuvampaa; ruoka, jota koira ei söisi tavallisesta kupista, muuttuukin maittavaksi, jos sen tarjoilee kongista tai puuhapallosta! Lisäksi virikkeistämällä voi lisätä ahmatin syömiseen käyttämää aikaa, joilloin perheen hitaammin syövä koira saa ruokailla rauhassa.
Lisäksi virikkeistämisestä voi olla apua ongelmakäytösten hoidossa. Etenkin, jos koiran ongelmat liittyvät johonkin metsästyskäytöksen osaan (vaikkapa saalistaminen eli ei-toivottujen asioiden jahtaaminen), voi toisen osasen virikkeistäminen toimia apuna ongelmakäytöksen vähentämisessä – koulutuksen ohella, tietenkin!
Uuden ajan ruokakupit
Monet koirat ovat suorastaan sairaalloisen ahneita. Niillä on ehkä ollut alun alkaenkin suuri ruokahalu, joka on kehittynyt valtaisaksi steriloinnin tai kastroinnin myötä. Vähäinen aktiviteettimäärä pahentaa usein tilannetta, koska koiran elämässä ei tällöin ole juuri muuta mielenkiintoista kuin odottaa seuraavaa ateriaa.
Tavallisesta ruokakupista tarjottu ateria häviää ahmijakoiran sisään sekunneissa. Koira voi kärsiä jatkuvasta näläntunteesta, kun sen aivot eivät ehdi saada tietoa jo syödystä ateriasta ja siitä seuraavasta kylläisyyden tunteesta. Hitaammin syöden kylläisyyden tunne tulee varmemmin. Lisäksi ahmimiseen liittyvät terveysriskit, kuten vatsalaukun kiertymä, ilman nieleminen ja pulauttelu, vähenevät.
Markkinoilla on nykyään monenlaisia vaihtoehtoja tarjoilla ruoka niin, että syömiseen menee pitempi aika. On ns. ahneen koiran kuppeja, joiden pohja ei ole normaaliin tapaan laakea, vaan kupissa on yksi tai useita torneja, möykkyjä tai muita muodostelmia, jotka estävät suurien suullisten ottamisen. On ”interaktiivisia” ruokakuppeja tai ruokinta-alustoja, jotka ovat yleensä tavallista ruokakuppia isompia. Näissä tuotteissa on paljon erilaisia väliseiniä, ”nypylöitä” tai vastaavia muotoja jakamaan ruuan määrä moneen kohtaan. Tällaisia tuotteita voi käyttää aivan normaalin ruokakupin tapaan, ja ne ovat yleensä konepesun kestäviä. Nämä myös soveltuvat erinomaisesti sellaisille koirille, joiden oma-aloitteisuus ja toimintakyky eivät vielä riitä vaikeampien puuhalelujen käyttöön.
Monia vaihtoehtoja
Ruokailua voi virikkeistää monella tapaa. Valmiita puuhaleluja on tarjolla varmaankin kymmeniä erilaisia! Sopiva tuote riippuu sekä koirasta että sille tarjottavasta ruuasta. Lelun käyttö pitää aloittaa riittävän helpolla tavalla: koira kyllästyy ja antaa periksi, jos se ei saa riittävän nopeasti palkkiota lelua tutkimalla. Ensimmäisillä kerroilla nameja pitäisi tulla muutaman sekunnin välein, jotta koiran keskittymiskyky ja mielenkiinto tehtävään säilyy.
Kuivat nappulat sopivat esimerkiksi puuhapalloon ja pyramidiin. Puuhapallojakin on erilaisia: kovamuovisia, pehmeitä kumisia, palloja joissa on säädettävä suuaukko, palloja joissa on useita reikiä joista namit tulevat ulos jne. Puuhapallo on usein yksi helpoimmista ja myös hauskimmista virikeleluista, ja se on hyvä lelu vaikkapa pennulle. Myöhemmin pallo muuttuu usein vähän turhan helpoksi, kun nappulat valuvat ulos melko vaivatta.
Pyramidi on keilamainen kovamuovinen puuhalelu, jossa on paino pohjassa. Siinä on vain yksi reikä, josta namit laitetaan sisään ja josta ne tulevat ulos. Pyramidi vaatii aktiivisen, melko kovakouraisen ja reippaan koiran, koska lelua pitää paiskoa melko voimakkaasti ruuan saamiseksi ulos. Pyramidi on monen koiran suosikki, mutta vastaavasti myös kerrostaloasujan kauhu sen paiskomisen tuottaman voimakkaan äänen vuoksi.
Kosteutettuja nappuloita, märkä- tai tuoreruokaa voi laittaa esimerkiksi kongiin. Kongi sopii käytettäväksi monissa tilanteissa. Märkäruualla täytettyä kongia koira syö yleensä nuollen, joten se soveltuu hyvin rauhoittumista vaativien tehtävien yhteyteen: esimerkiksi yksinolon, häkissä odottamisen tai taukokäytöksen harjoitteluun. Kong kestää pakastamista. Kuivanappuloita voi myös ”liisteröidä” kongiin laittamalla juustosiivuja väliin, ja sulattamalla juuston kongin sisään mikroaaltouunissa.
Kaikki erilaiset puuhalelut vaativat koiralta uuden toimintastrategian luomista, sillä se käytös, mikä toimii esim. puuhapallon kanssa, ei toimikaan kongin tai vastaavan kanssa. Tämän vuoksi olisi erityisen hyvä, että koiralla olisi useita erilaisia leluja, joita käytettäisiin vaihdellen. Puuhaleluja voi käyttää päivittäin, ja jopa kaiken koiralle annettavan ruuan voi antaa virikkeistämisen kautta. Suosittelen, ettei puuhaleluja jätetä koiralle saataville jatkuvasti, vaan lelu otetaan pois sen tyhjennyttyä tai koiran lopettaessa puuhailunsa kesken.
Ilmaiset vaihtoehdot
Kekseliäs voi toki tehdä itse erilaisia virityksiä, jotka antavat koiralle mahdollisuuden nähdä vaivaa ruokansa eteen. Yksinkertaisimmillaan koira voi etsiä ruokanappulansa nurmikolta tai huoneistosta, tai jäljestää tiensä ruokakupille. Ruokakuppiin voi laittaa esimerkiksi lusikoita hidastamaan koiran syömistä. Ruuan voi myös piilottaa erilaisten laatikoiden tai pakkausten sisään. Tällöin kuitenkin täytyy olla varma, ettei koira syö myös pakkauksia! Vastaavasti puuhapallon sijasta voi myös käyttää tyhjää muovipulloa.
Nameja voi piilottaa myös laatikoihin sanomalehtisilpun, eläinkaupasta ostettavan heinän tai kuivikepellettejen sekaan. Myös esim. särkyvien esineiden pakkauksessa käytettävät juustonaksun näköiset, styroxin tapaisesta materiaalista valmistetut soirot tarjoavat hyvän etsintäalustan, sillä namit putoavat helposti niiden välistä pohjalle. Koiran täytyy nähdä enemmän vaivaa tunkemalla naamaansa soirojen läpi saadakseen namit suuhunsa. Jälleen täytyy olla tarkkana, ettei koira syö pakkausmateriaalia!
Monenlaista käyttäytymistä
Suden metsästyskäyttäytymiseen liittyy myös monenlaisia käytöksiä vielä siinä vaiheessa, kun saaliseläin on jo kuollut. Isompaa eläintä täytyy raadella sopivien suupalojen saamiseksi. Saaliin paloja saatetaan kantaa mukana ja piilottaa vaikkapa hautaamalla maahan.
Leukojen käyttö, pureskelu, repiminen ja raatelu ovat käytöksiä, jotka ovat monille koirille mieluisia ja myös välttämättömiä niiden hyvinvoinnin kannalta. Pureskeleminen ja pureminen myös vapauttaa endorfiineja koiran kehossa. Tämän vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää, että koirat saavat säännöllisesti syödäkseen myös luita. Toki luut eivät kaikkien terveydelle sovi, joten onneksi monia vastaavia käytöksiä voi virikkeistää myös lelujen ja leikkimisen avulla.
Yksi syömiseen liittyvä käyttäytyminen on lajittelu. Jätteitä tonkiville koirille on ollut tärkeää erotella syötävä ja syötäväksi kelpaamaton. Vastaavaa voi jäljitellä laittamalla koiran ruuan sekaan jotain syötäväksi kelpaavaa, mutta sellaista, josta koira ei välttämättä pidä. Erilaisten kasvisten palat, oliivit jne sopivat tähän mainiosti.
Älypelit avuksi oppimisessa
Ruotsalainen Nina Ottosson aloitti kehittämään koirien älypelejä jo vuosikausia sitten. Valikoima on nyttemmin kasvanut kymmeniin malleihin, ja tuotteita on saatavilla niin puisia kuin muovisiakin. Monet muut valmistajat ovat innostuneet kehittelemään omia versioitaan. Ostoksille lähtevä kuluttaja joutuukin kärsimään lähinnä runsauden pulasta notkuvia hyllyjä katsastaessaan.
Usein älypelit mielletään ajanvietteeksi, jotka sopivat käyttöön koiran tai omistajan sairastaessa, lenkkien lyhentyessä huonon sään vuoksi tms. Tähän ne soveltuvatkin oikein hyvin, mutta toki niitä voi ja kannattaa käyttää muutenkin. Älypelit kehittävät koiran turhautumisensietoa. Ne lisäävät ongelmanratkaisukykyä ja itsenäistä toimintaa, ja samalla parantavat koiran itsetuntoa sen onnistuessa tehtävissään.
Yhdessä tekemistä
Monet antavat älypelin koiran pelattavaksi niin, että koiraa korkeintaan valvotaan sivusilmällä. Itse suosin enemminkin tapaa, jossa koira pelaa enemmänkin ihmisen kanssa yhdessä. Älypelin avulla voi harjoitella montaa asiaa: ensimmäisenä listalla on rauhallisesti odottaminen ja malttaminen sen aikaa, kun omistaja täyttää peliä. Tällöin koiraa voi palkita odottamisesta, tai sen voi myös vaihtoehtoisesti laittaa käskyn alle paikallaoloon. Paikallaolon onnistumisesta saa palkkioksi luvan mennä pelaamaan!
Monet koirat ovat oppineet ei-toivottuja tapoja pelatessaan. Jos nameja ei saa nopeasti ensiyrittämällä, alkaa koira käyttää väkivaltaa: se nostaa koko pelin ilmaan, kääntää tai pudottaa sen tai yrittää väkisin repiä osia irti. Nämä käytökset ovat seurausta turhautumisesta. Jos koira alun alkaen on jätetty pelaamaan peliä yksinään, on vahvistetiheys helposti liian alhainen eli palkkiota ei tule riittävän usein koiran mielenkiinnon ja sopivan mielentilan ylläpitämiseksi. Tällöin koira turhautuu. Osa koirista lopettaa koko tekemisen turhautumisen seurauksena. Osa puolestaan nostaa kierroksia, ja purkaa kiihtymyksensä brutaalisti pelilautaan.
Turhautumisen voi välttää avustamalla koiraa pelaamisessa. Omistaja voi vaivihkaa heittää pelin päälle tai viereen makupalan koiran pelatessa, jotta vahvistetiheys pysyy riittävän korkeana. Palkitseminen on kuitenkin hyvä pitää huomaamattomana, ettei koira ala liikaa odottaa apua tai vahvisteita ohjaajaltaan, vaan jatkaa itsenäistä toimintaansa.
Koiraa ei kannata koskaan kieltää pelatessa, koska kieltäminen johtaa helposti kaiken toiminnan vähentymiseen – kuten positiivisen rangaistuksen kuuluukin. Omistajan tehtävä on luoda koiralle mahdollisuus onnistua pelissä tekemällä se aluksi riittävän helpoksi. Mahdollisen väärintekemisen voi estää vaikkapa laittamalla käsi eteen peittäen näin esimerkiksi sen kohdan pelistä, jota koira yrittää pureskella.
Valitse sopiva peli
Useimmissa älypeleissä on nykyään merkitty vaikeuskategoria asteikolla 1-3. Tämä on kuitenkin vain suuntaa-antava, sillä pelin vaikeus riippuu siitä toimiiko se koiralle tutulla tavalla vai pitääkö koiran keksiä täysin uusi tapa toimia makupalat saadakseen. Itse yleensä jaottelen pelit suulla tai tassulla pelattaviin. Useimmilla koirilla jompikumpi tapa on huomattavasti luontaisempi kuin toinen.
Suulla pelattavissa peleissä voidaan esimerkiksi työntää erilaisia kappaleita, palikoita tai levyjä eri suuntiin. Niitä pitää myös mahdollisesti nostaa. Osaa näistä peleistä onnistuu pelata myös tassuilla, mutta osa nostettavista kappaleista on sellaisia, että niihin soveltuvat vain hampaat.
Osalle koirista ei kannata antaa peliä, jossa on irtonaisia palikoita, etenkään puisia. Koiran peli-into loppuu kuin seinään sen alkaessa jahdata ja pureksia lattialla pyöriviä irtopalasia.
Koiran koko täytyy myös huomioida peliä hankittaessa. Pitkäkoipisille koirille voi olla hankalaa pelata lattialla olevaa peliä seisaallaan. Näille koirille pelin voi asettaa esimerkiksi tuolille tai pöydälle, mutta tällöin sen tulisi yleensä olla kuonolla pelattava malli. Toiset koirat myös pelaavat mieluusti makuullaan. Osa peleistä ei puolestaan sovellu lyttykuonoisille koirille.
Paras peli kotiin ostettavaksi on sellainen, jossa vaikeustasoa voi säätää. Osassa esimerkiksi Ottossonin pelejä on lisättäviä osia, joita voi alkaa hyödyntää kun koira on oppinut perusversion. Parasta koiran kehittymisen kannalta olisi, että kotona olisi hyvin erilaisia pelejä, joiden käyttöä vaihdeltaisiin. Tällöin koiralta menee aina hetki miettiä, pitikö tällä kertaa käyttää kuonoa vai tassua, vetää vai työntää, pyörittää vai nostaa.
