Vaaralliset varusteet

Teksti: Liisa Tikka

 

Käsityölehdissä on jo vuosia ollut koirien villapaitaohjeita ja joskus myös kaavat ja ohjeet kotitekoisen manttelin tekemiseen. Samalla on noussut innostus tehdä muitakin koirien varusteita itse: pantoja, valjaita, hihnoja, juoksuvöitä… Miksi ostaa kalliita varusteita kaupasta, kun voi tehdä itse nätimpiä helposti kotona? Tai jopa tienata vähän ylimääräistä myymällä näitä tekemiään tuotteita!

 

Pitkänlinjan koiratarvikealan toimija Marjaleena Koivisto tunnistaa ilmiön ja puistelee päätään. “Ei. Tavallisella ompelukoneella ei yksinkertaisesti voi tehdä turvallisia varusteita ainakaan isommalle, vetävälle koiralle”, hän sanoo. “Kaikki koirat, kiltit ja rauhallisetkin, voivat ajoittain rynnätä jonkin perään, tai voi sattua jotain muuta, mikä aiheuttaa suurempaa painetta ompeleille – ja ne voivat sitten yhtäkkiä tulla tiensä päähän ja rikkoontua.”

 

 

Tavallinen ompelukone ei käy

 

Kotikäyttöön tarkoitetussa ompelukoneessa oleva jousi on sen verran löysä, ettei se kiristä lankaa tarpeeksi ompeluvaiheessa. Tällöin lanka voi vähitellen hinkkautua poikki käytössä. Tätä ei voi yleensä huomata paljaalla silmällä. Ompeleet haperoituvat, ja ykskaks panta hajoaa vailla mitään sen suurempaa syytä ja rasitusta.

 

Teollisuuskäyttöön tehtyjä ompelukoneita on kaupan, ja ammattimaisilla varusteiden tekijöillä sellainen tai useampi onkin. Teollisuuskoneeseen mahtuu yleensä myös paksumpaa lankaa kuin kotikäyttöön tarkoitettuihin koneisiin. Myös langan rakenne on erilainen kuin mitä normaaliin kotikoneeseen käytetään. Kotikoneisiin normaalisti myytävän langan paksuus on #100. Lankojen vahvuusnumero on käänteinen langan vahvuuteen nähden. #100-lanka sopii erittäin keveisiin vaate- ja varusteprojekteihin. #50 ja #70 sopivat vaatteiden tikkauksiin ja keveisiin varusteprojekteihin. Polypropeeni-nauhojen ompeluun sopivin lanka kestävyyden kannalta on #36. ”#100-vahvuista lankaa käyttäisin vain saumurilangaksi kohtaan, jossa saumaan ei kohdistu rasitusta”, Koivisto kertoo.

 

Moni korjauttaa rikkimenneitä koiratarvikkeita suutarilla. Suutarin välineet voivat tähän sopiakin, mutta on hyvä tarkistaa, onko tekijällä mitään käsitystä koiranpidosta. Jos henkilö ei ole koiraihminen laisinkaan, ei hän välttämättä osaa ajatella tarvikkeiden kestävyyden tarvetta ja kaikkea sitä kulutusta, mille tuote voi altistua.

 

 

Hyvät materiaalit

 

Nahkaa pidetään usein kestävänä ja pitkäikäisenä materiaalina, mitä se hoidettuna onkin. Kuivuessaan nahka heikkenee ja saattaa alkaa halkeilla ja murtua. Nahkataluttimet ja vastaavat on hyvä hoitaa pari kertaa vuodessa puhdistamalla ja huoltamalla ne vaikkapa nahan hoitoon tarkoitetuilla aineilla. Samalla tuote on hyvä tarkistaa ja tarvittaessa hankkia uusi, ehjä tuote tilalle.

 

Nahka houkuttelee koiria usein pureskelemaan, sillä materiaalihan on samaa kuin mistä puruluutkin tehdään. Koiran purressa nahkahihna napsahtaa hyvin helposti poikki. Nylonista tai muuta tekstiilitalutinta koira ei yleensä saa vastaavasti yhdellä rouskaisulla katki, kun nauhan pitkittäiskuidut jäävät hampaiden väliin.
 


Lyhyellä tikillä pannan leveyssuunnassa ilman tukimateriaalia ommeltu nahkapanta on myös huono ostos. Olipa sauma tehty lukon tai talutusrenkaan kiinnityskohtaan, heikentää tällainen ompelu nahkapannan kestävyyttä merkittävästi. Ompelun reiät pannassa aiheuttavat kuin postimerkistä tutun repäisemislinjan. Sama pätee myös nahkaisten, vahvikkeettomien valjaiden ja taluttimien rakenteisiin.

 

 

 

Metalliosat

 

Moni ajattelee, että metallinen ketju on kestävin vaihtoehto varusteisiin. Koivisto varoittelee kuitenkin, että vaikka teoriassa näin on, ei tuotevikoja voi kuitenkaan unohtaa. Esimerkiksi ketjupannan jokaisessa lenkissä on hitsaussauma, ja sauma voi aina rikkoutua tai olla jo alun perin jäänyt joko osittain tai kokonaan hitsaamatta. Jos pannassa on 50 lenkkiä, on jo kohtuullinen todennäköisyys, että joku näistä on heikko. Vikaa ei välttämättä pysty edes näkemään päältä päin, jos ketjuun on laitettu nikkelöinti päälle.

 

Kaikkien varusteissa käytettyjen lenkkien tulisi olla hitsattuja. Valaessa osiin jää helposti ilmakuplia, jolloin ne voivat rikkoontua jopa vain putoamalla lattialle. Myynnissä on myös valettuja D-lenkkejä, säätösolkia ja muita vastaavia koiratuotteissakin käytettyjä osia, jotka on kuitenkin tarkoitettu aivan muuhun käyttöön, kuten esim. laukkuihin. Valetun ja hitsatun O- ja D-renkaan erottaa siitä, että hitsattu valmistetaan aina jonkinlaisesta metallilangasta, litteästä tai pyöreästä, ja silloin koko osa on samanlaista materiaalia ja hitsaussauman kohta on löydettävissä.

 

Liipaisinlukot ovat monen koiranomistajan mieleen, koska ne ovat helppokäyttöisiä. Ne ovat myös aina valettuja. Tämän vuoksi vastuullinen pannantekijä hankkii osat paikasta, jonka laatuun voi luottaa.

Pääosin valetut liipaisinlukot tulevat Kaukoidästä, mutta koska tuotteiden kirjo siellä on niin valtava, kannattaa lukot ostaa Euroopasta sellaisilta tukkureilta, jotka vastaavat laadustaan. Messinkisekoite on valulukon materiaalina yleensä kestävämpää.

 

Bgb-lukoista pitävät monet koiraharrastajat. Tämä lukko on prässätty levyistä, minkä vuoksi se on äärimmäisen kestävä. Lukon potentiaalinen vaara piilee siinä, että se voi juuttua koiran akillesjänteen ympärille, eikä sitä tällöin saada irti yleensä muutoin kuin eläinlääkärillä. Ongelman riskiä kuitenkin on helppo vähentää merkittävästi sillä, ettei koskaan jätä koiran hihnaa esimerkiksi auton takaluukkuun tai lattialle niin, että siihen voisi jalka tarttua kiinni.

 

Kukaan ei valvo

 

Vaikka tuotanto olisi sinällään kunnossa ja materiaalit hyviä, voi varusteen suunnittelu olla kehno. Eläinten tuotteille ei ole olemassa mitään säädöksiä tai vaatimuksia. Marjaleena Koivisto kertoo, että esimerkiksi pelastusliivit, jotka on tarkoitettu eläimen hengen pelastamiseen, voivat nekin olla puutteellisia tai jopa vaarallisia. Esimerkiksi pelastusliiveissä ei ole mitään vaatimusta siitä, paljonko kelluttavaa materiaalia liiveissä tulee olla. Ja vaikka liivit itsessään olisivatkin muuten hyvät, voivat esimerkiksi liivejä paikallaan pitävät remmit olla niin heikot, ettei koiraa voi nostaa ylös veneeseen sen pudottua. Joskus kiinnitysremmit löystyvät jo ihan omia aikojaankin esimerkiksi koiran uidessa. On sanomattakin selvää, että tällainen tuote ei toimi koiran hengen pelastajana onnettomuushetkellä. Jos liivi ei kestä koiran nostamista ostohetkellä, niin se tuskin kestää tosipaikan tullenkaan.

 

Myynnissä on myös erilaisia autoiluun liittyviä tarvikkeita, jotka eivät mitenkään suojaa koiraa kolaritilanteessa. Muovilukkoiset valjaat, omiin valjaisiin kiinnitettävät turvavyöjatkot ja muut vastaavat tuotteet ovat vakavamman onnettomuuden sattuessa täysin hyödyttömiä. Ainoastaan turvavyömateriaalista valmistetut metallisolkiset valjaat ovat läpäisseet Saksan autoliiton testin. “Kaupasta löytyy todella monenlaisia tuotteita autoiluun, mutta jättäisin kaikki sellaiset tuotteet ostamatta, joissa on muoviosa. Tämä on ehkä helpoin tapa kuluttajalle onnistua turvallisemmassa hankinnassa”, sanoo Koivisto.

 

Suunnittelun kukkasia

 

Yleistä on myös, että kaulapannassa on muovinen lukko ja sen vieressä yksi rengas taluttimen kiinnitystä varten. Muovilukkoa ei ole tehty kestämään kulutusta ja iskuja. Taluttimen kiinnityksen vuoksi lukkoon kohdistuu jatkuvasti painetta, minkä vuoksi se voi rikkoontua ja koira päästä irti. Turvallisessa pannassa on kiinnitysrengas lukon molemmin puolin, ja koira kytketään niistä molemmista. Muovilukon mahdollisesti rikkoontuessa panta pysyy edelleen kiinni taluttimen lukon avulla. Kaksirenkaista pantaa ei voi käyttää puolikiristävänä pantana käyttäen talutinta vain lukon säätöosan puolella, sillä lukko ei kestä moista rasitusta. Samoin nauha ei palaudu kunnolla ja panta voi jäädä kuristamaan koiraa. Myöskin kaikki merkintään tarkoitetut irralliset osat kannattaa tällaisessa pannassa kiinnittää liikkumattomaan renkaaseen mahdollisen tartunta- ja tukehtumisvaaran välttämiseksi.

 

Tarranauha on materiaali, joka on kätevä tuotteiden säätämisessä. Se ei kuitenkaan ole niin vahvaa, ettäkö panta tai valjas voitaisiin kiinnittää yksistään sellaisen avulla. Jos siis tuotteessa on kokosäätö yksin tarranauhan avulla, kannattaa miettiä, onko se turvallinen käyttää.

 

 

Sattumuksia

 

Helsinkiläinen Heini Repometsä hankki eläinkaupasta länsigöötanmaanpystykorvalleen näyttelytaluttimen. Talutinta oli käytetty jo useita kertoja ennen yllättävää rikkoontumista. Penni-koiran arvostelu oli jo onnistuneesti ohi, kun kehästä jo poistuttuaan koira tempaisi hieman hihnassa ja talutin katkesi. Näyttelytalutin oli kankainen, mutta panta- ja hihnaosuuden välissä oli metallilenkki, joka rikkoontui. Penni-koira juoksi innokkaasti takaisin kehään seuraavan luokan koirien sekaan, josta tuskastunut omistaja sitä sitten kalasti.

 

Niin ikään helsinkiläisellä Laura Peltosella oli toistuvaa epäonnea ulkoilutusvälineidensä suhteen. Peltosella käyvä koiranhoitaja oli ulkoiluttamassa hänen kahta bordercollietaan, kun pentukoiran taluttimen lukko hajosi pääkaupungin ehkä vilkkaimman kadun varrella. Onneksi harrastuskoiraksi ajateltu Rei-pentu oli jo koulutettu niin pitkälle, että hoitaja sai sen kutsuttua luokseen ja turvaan. Myöhemmin perheen toinenkin samanlainen, vastaostettu talutin rikkoontui aikuisen bordercollie Pepin ravistaessa turkkiaan ulkoilun yhteydessä. Tuotteista ostopaikkaan reklamoidessa kävi ilmi, että lukot olivat ns. piraatteja eivätkä alkuperäisiä BGB-lukkoja. Peltonen sai alkuperäisillä lukoilla varustetut taluttimet tilalle. Tilanteen saattoi kuitenkin outoon valoon tieto, että kauppa tiesi saaneensa piraattilukollisia hihnoja, mutta laittoi ne kuitenkin normaalin tapaan myyntiin.

 

 

 

Punosta parhaimmillaan


 

Ottilia Leikkonen myy käsintehtyjä pantoja ja taluttimia QwiDog-tuotenimellä. QwiDogin tuotteet on valmistettu paracordista. Se on nailonista tai polyesteristä valmistettua punosta, joka on alun perin kehitetty palvelemaan Yhdysvaltain armeijan laskuvarjojoukkoja. Nykyään paracord on etenkin eränkävijöiden suosiossa monikäyttöisenä yleisnaruna, sillä se on kestävää ja kevyttä.

 

Leikkonen kertoo uransa alusta näin: “Aloin tehdä käsitöitä helmikorujen ja avainnauhojen muodossa vuonna 2012 ollessani ensimmäistä kertaa äitiyslomalla. Luovuuden puuskat piti saada
kanavoitua johonkin mieleiseen tekemiseen. Koiramainen punontaharrastus puolestaan alkoi tämän jälkeen helmikoristeltujen näyttelyhihnojen tekemisestä.”

 

Hieman myöhemmin Leikkonen löysi paracordin ja kiinnostui siitä. “Näyttelyhihnojen tekijöitä oli jo runsaasti, mutta paracordpantoja ei juuri kukaan Suomessa tehnyt myyntiin. Paracord vakuutti minut monipuolisena ja koiratarvikkeisiin sopivana materiaalina, ja aloin opettelemaan erilaisia punontatapoja”, hän muistelee.


Paracord itsessään on todella kestävä naru: tyypin III paracord on halkaisijaltaan noin 4 mm paksua, ja sen vetolujuus on noin 250 kg. Huonolaatuisen "tekoparacordin" tunnistaa herkästä rispaantumisesta. Sen sisänyörit voivat olla vaikka puuvillaa, joka ei kestä vetoa tai sääolosuhteita, kuten nailon ja polyester. “Internetistä saa tilattua kaikenlaista kiinakamaa, joten tarkkana saa olla, jotta materiaali on laadukasta. Olen onneksi löytänyt muutaman luottotoimittajan käyttämilleni paracordeille ja voin luottaa niiden laatuun ja hyvään saatavuuteen. Laatuerot naruissa ovat aivan käsin kosketeltavia, eli kokemuksen myötä laaduntarkkailu on helppoa”, Leikkonen kuvailee.
 

QwiDog-tuotteissa ei ole koneella ommeltuja saumoja, mutta punoksen päättely vaatii asiantuntemusta. Jotta punotut taluttimet ja pannat olisivat kestäviä, täytyy päättelyt tehdä punomalla jonkin matkaa takaisin päin tai ompelemalla paracordneulan avulla punoksen sisään. Päättely ei koskaan voi olla vain sulatetun narunpään varassa, vaan rakenne täytyy varmistaa niin, ettei päättelyyn kohdistu suoraa voimaa. Ottilia Leikkonen suhtautuu turvallisuuteen vakavasti: “Vaikka tuotteitteni ulkonäkö on minulle tärkeää, niin mieluummin tingin siitä kuin turvallisesta ja varmistetusta päättelystä. Paracordista punottuja tuotteita näkee jonkin verran myynnissä eri paikoissa, ja valitettavan usein päättelyt on niissä tehty vastaamaan käsirannekkeissa nähtävää päättelyä. Puutteellisesti päätelty panta ei pidä muotoaan, punos liikkuu ja kiertyy metalliosiensa suhteen, ja lopputuloksena on jotain, mikä ei enää palvele käyttäjäänsä.”
 


Leikkonen arvostaa itsekin kotimaisuutta ja on hakenut tuotteilleen Avainlippumerkin. Hän on myös PRO Kädentaitajat ry:n jäsen. “Valmistuksen eettisyys on yksi asia, jota sopii pohtia, sillä se vaikuttaa nykyään meihin kaikkiin, kun voimme tilata tarvikkeita ympäri maailmaa. Halpa muutaman euron talutin ei esimerkiksi ole välttämättä turvallinen materiaalien suhteen (kestävyys, kemikaalit jne.) saati tuotettu eettisesti kestävissä olosuhteissa”, hän muistuttaa lopuksi.