Kilpailutilanne eroaa tavallisesta harjoituksesta melkoisesti. Vain harva koirakko on treenannut liikkeitä vieraassa paikassa kehänauhojen sisällä käyttäen apuna koiralle ennestään vieraita henkilöitä, jotka toimivat tuomarina, liikkeenohjaajana tai yleisönä. Yllättävän harva on myöskään harjoitellut huolellisesti liikkeiden ketjuttamista niin, että koira pystyy tekemään vaikeassa kisatilanteessa useita suorituksia peräjälkeen ilman palkkaa. Useimmat eläimet joko masentuvat palkkion ja palautteen puutteesta ja lakkaavat toimimasta tai kiihtyvät ja alkavat purkaa henkistä painettaan haukkumalla, hyppimällä ja vinkumalla.
Riittävä yleistäminen
Joskus koiratapahtumissa näkyy ihmisten päällä paitoja, joissa lukee ”kyllä se kotona osaa”. Iskulause on hauska, mutta ei kestä tarkempaa analysointia. Kun asiaa alkaa miettiä, ei ongelmaan ole kuin yksi syy: laiska ohjaaja. Jos koiran kanssa ei ole harjoiteltu muualla kuin kotiympäristössä tai tutulla treenikentällä, on melkeinpä itsestään selvää, että vieraassa ympäristössä toteutettu kilpailu tuottaa eläimelle ylitsepääsemättömän haasteen.
Yleistäminen on termi, jolla tarkoitetaan, että koiralle yhdessä paikassa, esimerkiksi kotona, opetettu asia harjoitellaan uudelleen vieraassa paikassa. Uuteen tilanteeseen tai paikkaan siirtyessä harjoitusta helpotetaan ja voidaan jopa joutua palaamaan hyvinkin alkuvaiheeseen. Oppimisprosessi on kuitenkin huomattavasti nopeampi kuin ensimmäisellä kerralla asiaa opettaessa.
Koirarotujen ja –yksilöiden yleistämiskyvyssä on eroja. Siinä missä terrierit ovat yleensä hyviä yleistämään, ovat monet paimenkoirien ja laumanvartijoiden omistajat vaikeidenkin haasteiden edessä. Erot johtuvat alkuperäisestä käyttötarkoituksesta: tuholaiseläinten torjumisessa, koiratappeluissa tai luolametsästyksessä ei ympäristön muutoksilla ole merkitystä. Sen sijaan lammaslaumaa vartioivan koiran tulee huomata pienikin muutos maisemassa, koska horisontissa yhtäkkiä siintävä hahmo voikin olla lampaita kärkkyvä susi.
Erään nyrkkisäännön mukaan koiran osaamisen voi varmistaa harjoittelemalla sen osaamaa asiaa 20 kertaa 20 erilaisen häiriön alla 20 erilaisessa tilanteessa. Tämä tekee 8000 toistoa! Olettaen, että ahkera treenaaja pystyisi tekemään vaikkapa neljä toistoa päivässä, olisi liike varma 5,4 vuoden harjoittelun jälkeen. Kuinka monella on näin paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä?
Yleistämisen tarve riippuu koiran vahvuuksista ja heikkouksista, sen persoonasta ja aiemmin oppimasta. Yleistämiseen kuuluu koiran totuttaminen erilaisiin tiloihin ja alustoihin: liikkeet pitää osata suorittaa hiekkakentällä, nurmikolla tai kaikuvassa parkkihallissa. Talvella pidetyissä kokeissa saattaa rakennuksen katolta pudota lunta, mikä voi pelottaa koiraa. Sää ja ympäristö pitää huomioida. Monelle koiralle sateessa, helteellä tai pakkasella toimiminen on vaikeampaa kuin optimaalisessa säätilassa. Myös tuomarit ja heidän työskentelynsä eroaa yksilöllisesti. Treeniryhmissä on monesti pelkästään naisia, ja jotkut koirat jännittävät miestuomaria. Pelkkä luoksepäästävyyden harjoittelu ei riitä, vaan on syytä treenata myös ns. juoksutarkastusta, jonka tuomari suorittaa ennen kuin koirakko tulee kehään. Osa tuomareista saattaa myös esimerkiksi seuraamisliikkeessä kulkea hyvinkin lähellä koirakkoa.
Kehän laidalla oleva yleisö tai toiset koirat voivat häiritä koiran suoritusta, samoin taputtaminen. Hyppyeste voi olla eri värinen kuin kotona käytetty. Ylemmissä luokissa koira joutuu noutamaan vierasta kapulaa, mitä on syytä harjoitella riittävästi etukäteen. Jo pelkästään paikallaolon näkösuoja vaihtelee paljon kisasta toiseen: osassa kilpailuja se on kehän laidalla oleva teltta tai pakettiauto, jonka taakse mennään piiloon. Hallikokeissa ohjaajat saattavat joutua ulos rakennuksesta, mikä on monelle koiralle vaikeaa.
Jaksaa ja jaksaa
Koiraa opettaessa palkitaan eläintä alkuvaiheessa hyvin tiheästi, jotta se oppii ymmärtämään mitä ohjaaja siltä haluaa. Tämän jälkeen siirrytään epäsäännölliseen palkitsemiseen. Epäsäännöllinen palkitseminen on tehokkain tapa ylläpitää käytöstä: suomalaiset lottoajakansana tietävät sen erittäin hyvin! Kerran vuodessa tuleva muutaman kympin lottovoitto riittää siihen, että suuri osa väestöstä jaksaa viedä kuponkinsa kioskille viikko viikon jälkeen.
Koetilanteessa koiraa saa palkita ainoastaan, sääntöjä lainataten, hillitysti hyvitellen. Käytännössä tämä tarkoittaa muutamaa taputusta ja suullisia kehuja liikkeiden välissä. Riehuttaminen on vastoin sääntöjä ja tästä voi tuomari huomauttaa ohjaajalle. Liiallinen kehuminen voi myös laskea kokonaisvaikutuspisteitä. Sääntöjen mukaan ohjaaja ei myöskään saa pitää kehässä mukanaan, edes piilossa vaatteissaan, makupaloja tai lelua. Käytännössä tuomarilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tutkia kilpailijan taskuja.
Ohjaajan asento koetilanteessa on neutraali. Seuraamisliikkeessä hänen tulisi katsoa suoraan eteenpäin eikä tuijottaa alas koiraa. Käsien tulee olla luonnollisesti mieluiten rennosti sivuilla eikä koiran houkuttelu esimerkiksi rinnalle nostetulla, nyrkkiin puristetulla kädellä ole sallittua. Tämän vuoksi on tärkeää opettaa koiralle oikeanlainen seuraaminen jo alusta pitäen eikä houkutella sitä jatkuvasti makupalalla tai lelulla. Ohjaajan tulee myös koesuorituksen aikana olla hiljaa säännöissä mainittuja käskyjä lukuunottamatta. Koesuorituksen vaatima hiljaisuus alkaa, kun ohjaaja vastaa liikkeenohjaajan kysymykseen olevansa valmis ja loppuu, kun tuomari tai liikkeenohjaaja kiittää koirakkoa.
Jotta koira pystyy suorittamaan useita liikkeitä peräkkäin ilman konkreettista palkkiota, on harjoiteltava ketjuttamista. Tähän siirrytään vasta, kun liikkeet ovat valmiita ja koira osaa ne myös kokeessa suoritettavalla tavalla. Ketjuttamisessa voi esimerkiksi hyödyntää koiralle mieluista liikettä, vaikkapa luoksetuloa, ruutuunlähetystä tai noutoa. Ensin tehdään joku neutraali liike, kuten liikkeestä maahanmeno tai seisominen. Tämän jälkeen jatketaan suoraan uuteen tehtävään, joka sitten on se koiran mielestä erityisen hauska asia. Tällöin koiran motivaatio nousee loppua kohti ja ensimmäinen liikekin petraantuu, koska odotusarvo tulevasta nostaa koiran intoa suorittaa vähemmän kiinnostava jättöliike.
Ketjuttamista tulee tehdä monipuolisesti ja vaihdella suoritettavien liikkeiden järjestystä. Aluksi on syytä ketjuttaa vain kahta liikettä ja sen sujuessa siirtyä useampaan. Viimeistä liikettä ei aina tarvitse tehdä loppuun asti, vaan koiran voi vapauttaa palkalle ennen perusasentoa. Rutiineja on tärkeää rikkoa ajoittain ja pitää harjoittelu monipuolisena, jotta koiran mielenkiinto säilyy eikä se ala ennakoida.
Koetilannetta tulee harjoitella myös niin, että koira osaa rauhoittua liikkeiden välissä. Osa tuomareista antaa jokaisesta liikkeestä suullisen palautteen; osa vain vilauttaa nopeasti numerolappua ilmassa. Ylemmissä luokissa edellytetään, että koira pysyy ohjaajansa sivulla suoritusten välisen ajan. Alokasluokassa koiran kytkeminen liikkeiden välissä on sallittua, muttei kovin suotavaa. Kytkeminen voi vaikuttaa kokonaisvaikutukseen alentavasti.
Alemmissa koeluokissa liikkeiden suoritusjärjestys on yleensä sääntökirjassa esitetyn mukainen, mutta mikään ei toki estä kokeen järjestäjiä muuttamasta käytäntöä. Voittaja- ja erikoisvoittajaluokissa liikkeitä suoritetaan monesti joko yksitellen tai niin, että liikkeet on jaettu kahteen osaan ja nämä ryppäät suoritetaan aina jokainen koira vuorollaan. Paikallaolo voi olla kokeissa vaihdellen ennen tai jälkeen yksilösuorituksen. Joskus kaikki koirat suorittavat ensin paikallaolon ja sitten vasta aletaan yksilöliikkeet. Uusien sääntöjen mukaan paikallaolossa on nykyään korkeintaan kuusi koiraa per ryhmä. Ryhmät ovat siis pienempiä kuin aiemmin.
Reppupalkka
Liikkeitä ketjuttaessa koiran voi opettaa siihen, että palkka annetaan vasta kehän ulkopuolella. Monet harrastajat käyttävät niinsanottua reppupalkkaa eli opettavat koiran siihen, että palkinto odottaa kehänauhan ulkopuolella olevassa repussa tai esimerkiksi autossa. Koira vapautetaan suorituksesta ja sen kanssa kiirehditään yhdessä palkkion luo. Alkuvaiheessa ketjuttamista opetellessa voi jättää harjoituksen viimeiseksi ja antaa eläimelle vaikkapa sen koko iltaruuan repusta kaivetusta rasiasta. Palkkana voi myös käyttää erityisen mieluisaa lelua.
Jos tuntuu, että koiran on vaikea yhdistää palkkiota sitä edeltäneeseen harjoitukseen, voi aluksi pitää palkkarasiaa tai ruokakuppia lähempänä suorituspaikkaa. Kuppi voi olla jopa vain muutaman metrin päässä näkyvillä. On kuitenkin huomioitava, että mitä lähempänä ja helposti havaittava palkkio on, sen enemmän se vetää koiraa puoleensa. Voi siis olla, että eläin yrittää karata kupille tai ei pysty keskittymään suoritukseensa. Tällöin on syytä harjoitella luopumista. Ketjuttaminen unohdetaan hetkeksi ja tehdään vain helpohkoja harjoituksia, joilla opetellaan palkkakipolle menemistä. Sopivia harjoituksia ovat esimerkiksi seuraamiskuviot, joissa koira joutuu kulkemaan sekä kohti että poispäin kupista. Hauvan voi vapauttaa syömään vaihtelevista suunnista – välillä kesken liikkeen vauhdista ja välillä perusasennosta. Vapautuskäsky annetaan silloin, kun koira suorittaa palkkion arvoisesti eli toimii parhaimmalla mahdollisella tavalla. Palkkakuppia voi hyödyntää hyvin koiran taakse jätettynä esimerkiksi kaukokäskyjä tai jättöliikkeitä harjoitellessa. Tästä käytetään termiä takapalkka.
Epäviralliset kokeet ja möllitokot
Seurat ja yhdistykset järjestävät jonkin verran niinsanottuja möllitokoja etenkin ulkoharjoituskaudella. Ne ovat epävirallisia kokeita, joiden säännöt järjestäjä määrittelee itse. Koeluokat voivat olla samanlaiset kuin virallisissakin kisoissa tai osa liikkeistä on hieman helpotetussa muodossa. Monissa möllitokoissa on myös mölliluokka, joka on alokasluokkaa helpompi. Siinä liikkeet on usein suunniteltu niin, että koiraa ei päästetä lainkaan irti. Epävirallisissa kokeissa tuomarina voi toimia aktiiviharrastaja tai jopa lajin virallinen tuomari.
Yksityisellä sektorilla on viime vuosina alettu tarjota harjoituskisakursseja ja –tapahtumia. Niissä tilanne luodaan mahdollisimman kisamaiseksi. Ohjaaja saa valita muutaman liikkeen, jotka suorittaa kehässä. Liikkeet ilmoitetaan kehässä olevalle liikkeenohjaajalle paperille kirjoitettuna, koska normaalissa koetilanteessakaan ohjaaja ei turhia juttele toimihenkilöiden kanssa. Harjoituskisassa voi kokeilla kykyjään suorittamalla liikkeet täysin koemaisesti tai rikkoa koerutiineja palkkaamalla koiran kesken suorituksen. Samalla koirakko saa kallisarvoista harjoitusta liikkeenohjaajan kanssa toimimisesta, mikä voi puolestaan auttaa ohjaajan koejännityksen vähenemiseen.
Kokeen valinta
Kun virallisiin kokeisiin osallistuminen tulee ajankohtaiseksi, kannattaa miettiä mihin kilpailuun ilmoittaa. Kesäkaudella ulkokokeita on yleensä niin paljon, että pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin asuvat voivat vapaasti valita mihin osallistuvat. Koepaikoista voi tarvittaessa kysyä lisää kisan järjestäjiltä. On turha viedä koiraa sellaiseen tilanteeseen, jossa se on tuomittu epäonnistumaan. Jos haukku on krooninen hevosenlannansyöjä, on hölmöä ilmoittaa sitä maneesissa pidettävään kokeeseen. Jos koira on hyvin ääniarka, ei skeittipuiston vieressä järjestettävä kilpailu ole sille sopiva. Mikäli koira pelkää miehiä ja harjoittelu asian suhteen on kesken, ei kannata pilata alkavaa koeuraa ilmoittautumalla kokeeseen, jossa on pelkästään miestuomareita.
Ohjaajan koejännitystä yleensä helpottaa, jos kisapaikka on tuttu. Oman kerhon järjestämä koe omalla tutulla treenikentällä on oivallinen aloitus kilpauralle. Mikäli koepaikka on vieras, voi olla hyvä ratkaisu ajaa katsomaan kenttää etukäteen. Kun ajoreitti on selvä ja tietää mihin auton voi parkkeerata, voi keskittyä koepäivänä miettimään omaa suoritustaan eikä tarvitse stressata epäolennaisista. Myös ihminen oppii tunteidensa kautta: kun ensimmäisestä kokeesta tulee hyvä ja tyytyväinen mieli, ei seuraava kilpailu jännitä enää niin paljon. Ja mitä vähemmän ohjaaja jännittää, sen paremmin koira yleensä toimii.
