Jotta koiran käytöstä voidaan alkaa muokata haluttuun suuntaan, täytyy olla jotain, mistä aloittaa. Kun koiran toivotaan oppivan menemään maahan, ei sitä saada palkittua ellei se yritä edes muuttaa seisovaa asentoaan joksikin muuksi. Täytyykin keksiä keino, millä saada koira makuulle. Useimmiten apuna käytetään houkuttelua, eli pidetään namipalaa koiran pään alapuolella maassa ja vedetään herkkua koirasta poispäin. Keino on ihan hyvä, mutta valitettavan harvoin ohjaaja ymmärtää lopettaa houkuttelun ajoissa.
Palkkion ollessa erittäin kiinnostava, sulkee koira tavallaan aivonsa ja näkee ainoastaan palkkion. Se tavoittelee sitä ja saattaa silloin tehdä ohjaajan haluaman asian, mutta ei oikeasti opi mitään. Palkkion voima vetää eläimen mukanaan. Kukapa ei olisi kuullut, kuinka moni koiranomistaja valittaa, ettei hänen mustinsa tee mitään, jollei omistajalla ole namia kädessään!
Houkuttelu ei ole ainoa tapa saada eläin ohjattua haluttuun käytökseen. Apuna voi käyttää erilaisia kohteita, kuten kosketusalustaa tai –keppiä. Lisäksi ohjaaja voi shapingin, muotoilun, avulla vähitellen saada koiran tekemään toivotun asian: ensin koira palkitaan kaikista pienistäkin toivotun suuntaisista käytöksistä. Sellaisia voivat olla etupään laskeminen maahan tai jopa istuminen. Vähitellen kriteeriä nostetaan ja koiralta vaaditaan vähän enemmän saavuttaen lopulta halutun lopputuloksen. Tässä käytetään hyväksi nimenomaan eläimen omaa aktiivisuutta ja päättelykykyä.
Houkuttelun käyttö kannattaa rajoittaa vain muutamaan kertaan, mikäli sitä välttämättä halutaan käyttää. Muuten koira oppii helposti siihen, että esillä oleva nami kuuluu olennaisesti kuvioon mukaan eikä enää osaakaan toimia ilman sitä. Houkuttelu tuo myös mukanaan paljon sellaisia ihmisen omia liikkeitä, joiden häivyttämiseen kuluu paljon aikaa ja vaivaa. Jos ohjaaja joka kerta pyytäessään koiraa maahan kumartuu, ojentaa kätensä koiran eteen ja vetää namia maassa, on turha kuvitella, että eläin ymmärtäisi samaan aikaan sanotun käskysanan. Koirat lukevat ennen kaikkea meidän ruumiinkieltämme ja mitä enemmän erilaisia kommervenkkejä opetustilanteessa tapahtuu, sitä vähemmän koira omaksuu puhuttuja vihjeitä. Näin ollen hauva ei osaakaan mennä maahan, jos ohjaaja joskus seisookin paikallaan pystyssä.
Vastakohtana houkuttelulle voidaan pitää luopumista. Luopumisessa opetetaan koiralle, että palkkion saa vasta, kun ei osoita kiinnostusta sitä kohtaan. Harjoitukset voi aloittaa menemällä kyykkyyn, ottamalla namia nyrkkiin ja nostamalla nyrkin koiran nenän eteen. Niin kauan kun koira yrittää saada namia kädestä nuuhkimalla, nuolemalla tai kynsimällä kättä, vinkumalla tai haukkumalla, ei tapahdu mitään. Kun eläin antaa periksi, vetää hetken henkeä ja katsoo muualle, annettaan palkkio välittömästi. Ohjaajan tulee olla harjoituksen aikana hiljaa. Ei-sanaa ei tule käyttää, koska treenissä toivotaan nimenomaan koiran itsensä oivaltavan oikean ratkaisun.
Harjoitusta voi vähitellen vaikeuttaa ja ottaa kriteeriksi, että koira katsoo nimenomaan ohjaajaansa silmiin olipa ruokaa tarjolla kuinka paljon tahansa. Namikättä voi vähitellen raottaa ja lopulta harjoitella pitämällä herkkupaloja täysin avoimella kämmenellä koiran edessä.
Houkuttelu jää monesti ohjaajalle itselleen hyvin vahvaksi maneeriksi. Moni ihminen haluaa kuin varmuuden vuoksi ottaa namit valmiiksi käteensä esimerkiksi seuraamisharjoituksessa, vaikka koiraa olisi jo treenattu mahdollisesti vuosiakin. Kättä pidetään joko koiran nenän edessä alhaalla tai vaihtoehtoisesti ylhäällä oman rinnan korkeudella mukamas houkutellen koiraa katsomaan ylöspäin, ohjaajaansa silmiin. Käytännössä kuitenkin koira tuijottaa namipalaa. Namin kadotessa ja käden asettuessa normaaliasentoon koiran katse luultavasti laskee ja alkaa harhailla.
Koira, joka on opetettu luopumaan, ei seuraa namikättä, vaan keskittyy oppimiseen. Sen voi opettaa pitämään katsekontaktia palkitsemalla sitä riittävän usein oikeasta asiasta – silmiin katsomisesta. Uutta asiaa opettaessa palkinto pitää antaa vähintään muutaman sekunnin välein, jotta koiran motivaatio säilyy. Riittävän vahvistetiheyden varmistamiseksi täytyy ohjaajan itsekin oppia toimimaan oikein. Namien tulee olla helposti saatavilla esimerkiksi treeniliivin isossa taskussa, vyölaukussa tai erillisessä namipussukassa. Herkku pitää saada nopeasti taskusta käteen ja kädestä koiran suuhun pudottamatta sitä.
Jos palkinto on sekunninkin myöhässä, voi koira oppia jotain ihan muuta kuin mitä sille oli alun perin tarkoitus opettaa. Esimerkiksi seuraamisliikkeessä koira pitää hyvää kontaktia, josta ohjaaja haluaa palkita sen. Ennen kuin ihmisen käsi on ehtinyt taskusta hauvan suun eteen, on eläin ryhtynyt jo katselemaan toisaalla kentällä käveleviä koiria. Jos ohjaaja tällöin antaa sille namin, on moppe saanut palkinnon toisten koirien tuijottamisesta.
Naksutin tai sen sijaan käytettävä sana tai ääni, johon koira on ehdollistettu, auttavat tehostamaan palkinnon ajoitusta. Tällaisellä sekundäärivahvisteella pääsee kouluttaja kiinni juuri siihen hetkeen ja toimintaan, josta haluaa eläimen palkita. Tämän jälkeen primäärivahviste eli nami annetaan koiralle - mahdollisimman nopeasti silloinkin.
